Maailman toisella puolen

Nyt voin sanoa olleeni melko tarkasti niin kaukana koti-Kemistä kuin mahdollista. En kyllä mistään ole tarkistanut, mutta veikkaisin ettei Etelä-Chile siitä kauaksi jää.

Meillä oli siis Rotaryn järjestämä retki Etelä-Chileen pari viikkoa sitten. Arviolta 40 vaihtarinuorta, 3 Rotary-counselloria ja bussikuski. Meininki oli hurja.

Santiagosta lähdettiin siis bussilla Concepcioniin, keräten samalla muista pikkukylistä vaihtarit matkaan. Concepcionissa vietimme kaksi päivää, joiden jälkeen jatkettiin matkaa etelään päin.

Etelään päin mentäessä vierailtiin useissa kohteissa, kuten "El Chiflón del Diablo" nimisessä kaivoksessa, jota käytettiin jonkun elokuvan kuvauspaikkana tjtn.

Päästyämme Puerto Monttiin siirryimme bussista suureen rahtilautan näköiseen laivaan, jossa vietimme seuraavat neljä päivää.

  Tämä oli reissun ensimmäinen, ja ainoa, hetki jolloin olimme vapaita, sillä muuten Rotaryt olivat kehittäneet meille enemmän tai vähemmän kiinnostavaa tekemistä, eivätkä antaneet meidän olla toistemme kanssa missään tekemisissä ilman heidän valvovaa katsettaan.

Laivalla kun ei meri-ilman haistelun lisäksi muuta tekemistä ollut, vietimme aikaa pelaten korttia ja keskustellen. Kannelta löytyi myös suuri shakkilauta, mutta koskaan emme saaneet peliä päätökseen.

 Laivalta rantauduimme hetkeksi pieneen saareen, jolle ei pääse muuten kuin tämän laivan kautta. Laivamme vei saaren asukkaille elintarvikkeita, ja oli ainoa joka sinne rantautui.

 Laivalta rantauduimme lopullisesti "Puerto Natales" nimiseen pikkukaupunkiin, josta jatkoimme matkaamme bussilla kierrellen erinäisiä alueita ja luonnonpuistoja.

Kävimme myös uimassa yhdessä maailman eteläisimmistä järvistä.

Täytyy myöntää, että Patagoniassa on tähänastisen näkemäni perusteella maailman hienoimmat maisemat. Harmi että Rotary oli järjestänyt retken huonosti, eikä minään hetkenä kerennyt rauhoittua ja nauttia näkemästään, kun kokoajan oli kiire eteenpäin.