Vilches y vacaciones

Edellisestä kirjoituksesta on taas hetki vierähtänyt, mutta tässä nyt vähän kuulumisia.

Viime viikonlopun vietimme kaikkien piirin vaihareiden kanssa. Matkustimme Vilchesiin, Rotary Club Talcan omistamalle mökille, ja vietimme viikonlopun "luonnossa." Perjantaina lähdimme Santiagosta junalla kohti Talcaa, nappasimme matkalla Curicosta ja Rancaguasta vaihtarit matkaan ja Talcassa vaihdoimme bussiin. Siitä noin tunnin matka pölyisellä hiekkatiellä, ja olimme perillä.

Perjantaina emme vielä tehneet pitkälti mitään, mutta lauantaina vuorossa oli ratsastusreissu vuoristoon. Noin kuuden tunnin ratsastusmatkan jälkeen kaikki olivat erittäin väsyneitä ja nälkäisiä, mutta evästaukoa varten maisemat olivat kohdallaan.

No, vuoreltahan on päästävä takaisinkin, ja osalla porukasta oli paikat (lue:takapuoli) sen verran kipeänä, että luovittavat nössöt keskenkaiken. Itse yritin olla hevosen selässä aktiivinen, vaikkea näille ratsuille mitään tarvinut/voinut tehdäkkään. Voin kuitenkin ylpeänä sanoa "ratsastaneeni" koko matkan, ja opinpahan keventämäänkin. Vai onkos se keventämistä, en tiedä. Englanniksi osaisin senkin sanoa.

Huomaa tosiaan, että englanti alkaa olemaan ajatuksissakin melkein enemmän osallisena kuin suomi. Joskus huomaan ajattelevani espanjaksikin. Vaihtareiden seurassa englanti on kumminkin pääasiallinen kieli. Elinankaan kanssa tulee harvemmin puhuttua suomea. Yleensä vain silloin, kun halutaan egoilla muille, suomi kun on kaikkien mielestä älyttömän siistin kuulonen kieli. Kirosanat voin tunnustaa sanovani espanjaksi, aina suusta pääsee "Chucha!" tai "mierda!"

 

Lauantai-iltana oli myös vuorossa erään kalifornialaisen synttärit. Rotaryt olivat hommanneet paikalle kakkua, ja laittoivat musiikkia soimaan. Rankan päivän jälkeen ei juhlatunnelma ollut kumminkaan katossa, ja suurin osa porukasta vetäytyikin yläkertaan rentoutumaan ja juttelemaan.

Seuraavana päivänä, elikkä sunnuntaina, oli vuorossa "vaellusretki," eli noin kahdenkymmenen minuutin kävely harvassa metsikössä, läheiselle pienelle vesiputoukselle. Vesi oli jäätävän kylmää, muttei mitään verrattuna avantouintiin kumminkaan. Näkyvillä oli siis paljon vaihtarityttöjä bikineissä, ja vaihtaripoikia ilman paitaa. Varmasti molemmat nauttivat tilanteesta yllinkyllin.

Palattuamme majalle oli vuorossa grillilounas, ja aurinkopaisteessa syödyn maittavan aterian jälkeen jäimme hetkeksi ottamaan arskaa. Pian lähdettiinkin jo pois, ja kirjava joukko hajosi matkan varrella osiin ihmisten jäädessä omiin asuinpaikkoihinsa. Nyt jo on ikävä kaikkia, enkä malta odottaa seuraavaa yhteistä hetkeä.

Eilen, perjantaina, oli meisin viimeinen päivä koulussa. Nyt nautitaan sitten kolmen kuukauden kesälomasta, ja se alkoikin aika tehokkaasti kaverin syntymäpäiviä juhlimalla. Sanotaan nyt sen verran, että vähänkään kieltä osaavalla suomalaisella on Chilen maaperällä vientiä ;)

Maailman toisella puolen

Nyt voin sanoa olleeni melko tarkasti niin kaukana koti-Kemistä kuin mahdollista. En kyllä mistään ole tarkistanut, mutta veikkaisin ettei Etelä-Chile siitä kauaksi jää.

Meillä oli siis Rotaryn järjestämä retki Etelä-Chileen pari viikkoa sitten. Arviolta 40 vaihtarinuorta, 3 Rotary-counselloria ja bussikuski. Meininki oli hurja.

Santiagosta lähdettiin siis bussilla Concepcioniin, keräten samalla muista pikkukylistä vaihtarit matkaan. Concepcionissa vietimme kaksi päivää, joiden jälkeen jatkettiin matkaa etelään päin.

Etelään päin mentäessä vierailtiin useissa kohteissa, kuten "El Chiflón del Diablo" nimisessä kaivoksessa, jota käytettiin jonkun elokuvan kuvauspaikkana tjtn.

Päästyämme Puerto Monttiin siirryimme bussista suureen rahtilautan näköiseen laivaan, jossa vietimme seuraavat neljä päivää.

  Tämä oli reissun ensimmäinen, ja ainoa, hetki jolloin olimme vapaita, sillä muuten Rotaryt olivat kehittäneet meille enemmän tai vähemmän kiinnostavaa tekemistä, eivätkä antaneet meidän olla toistemme kanssa missään tekemisissä ilman heidän valvovaa katsettaan.

Laivalla kun ei meri-ilman haistelun lisäksi muuta tekemistä ollut, vietimme aikaa pelaten korttia ja keskustellen. Kannelta löytyi myös suuri shakkilauta, mutta koskaan emme saaneet peliä päätökseen.

 Laivalta rantauduimme hetkeksi pieneen saareen, jolle ei pääse muuten kuin tämän laivan kautta. Laivamme vei saaren asukkaille elintarvikkeita, ja oli ainoa joka sinne rantautui.

 Laivalta rantauduimme lopullisesti "Puerto Natales" nimiseen pikkukaupunkiin, josta jatkoimme matkaamme bussilla kierrellen erinäisiä alueita ja luonnonpuistoja.

Kävimme myös uimassa yhdessä maailman eteläisimmistä järvistä.

Täytyy myöntää, että Patagoniassa on tähänastisen näkemäni perusteella maailman hienoimmat maisemat. Harmi että Rotary oli järjestänyt retken huonosti, eikä minään hetkenä kerennyt rauhoittua ja nauttia näkemästään, kun kokoajan oli kiire eteenpäin.

Learn Spanglish with Scary Big Exchange Students!

Nyt jos viime kirjoituksessa taisin mainita siitä että täkäläiset Rotaryt on aika epäjärjestelmällisiä, pitää nyt vetää sen verta takaisin että sanon oman klubini olevan harvinaisen järjestäytynyt. Rotary Club Peñalolen järjestää jos jonkinmoista tapahtumaa ja häppeninkiä vaihto-oppilaiden päänmenoksi. Eilen, ja tästä eteenpäin ainakin muutamana torstaina, kävelin kahden maissa Simon Boulivarin metroasemalle josta eräs neitokainen tuli minut ja kaksi muuta vaihto-oppilasta hakemaan. Ajoimme lastentarhaan, jossa tehtäväksemme lankesi opettaa englanninkielisiä tervehdyksiä noin 3-vuotiaille lapsille. Tarhassa oli myös menossa "lasten viikko," ja kaikki lapset olivat pukeutuneet söpösti naamiaisasuihin. Naurussa oli siis pitelemistä, kun pelokkaat pienet Spider-Manit ja Lumikit sanoivat kuorossa "Good Bye!" ison rasta-sedän johdolla. No, lopulta kaikki meni hyvin ja lapset oppivat englantia. Lasten viikon kunniaksi kaikki saivat myös hienon diplomin ja kakkulimpparit! Omnom.

Tänään ajelimme koulun kanssa Santiagon keskustaan museokierrokselle. Ensin kävimme luonnontieteellisessä museossa, joka ei ihmeemmin jäänyt mieleen, samanlaisia kun on maailma pullollaan. Mutta mieleen jäi jälkimmäisenä etappina ollut Museo de la Memoria y los Derechos Humanos, eli muiston ja ihmisoikeuksien museo, joka on pystytetty diktaattori Augusto Pinochetin alaisuudessa toimineen sotilasvallan kidutuksen ja ihmisoikeusrikkomusten uhrien muistoksi. Chilessä on tapahtunut 70- ja 80- luvuilla kauheita asioita, ja mustanpuhuva museo on täynnä kirjeitä, videoita ja kuvia kidutuslaitteista, vankiloista ja huonoista oloista. Aloin ymmärtämään miksi diktaattori ja hänen aikansa on Chileläisille niin arka aihe, varsinkin näin tuoreena asiana historiassa.

Ja niille jotka eivät ole vielä muualta saaneet sitä tietoonsa, koin tosiaan viime viikolla ensimmäisen maanjäristykseni! Veljeni tosin sanoi että jo ensimmäisellä viikollani oli kaksikin, mutten minä ollut huomannut mitään! Viime viikon torstaina tosiaan koulussa ollessani liikahteli maa allamme. 5,5 Richteriä veikkailivat koulukaverit. Eipä siinä, siirryimme luokasta pihalle ja chillattiin siellä vähän aikaa, jonka jälkeen palattiin takaisin sisälle. Kaikki olivat heti huolissaan suomalaisvahvistuksesta, mutta enhän minä ollut minälläänkään. Innoissani vain, oli hurja kokemus! Näitä lisää! =)

Kello 00:13, Santiagossa kaikki hyvin.

Kesän merkkejä

Ja NOIN pidin hienosti reilun kuukauden taukoa blogikirjoittelussa.

Elikkä terveppä terve taas täältä Etelä-Amerikan mantereelta. Viime kirjoituksen jälkeen on viereähtänyt aikaa ja tapahtuakkin on kerennyt vaikka mitä. Mutta mitään en ole saanut kirjoitettua, kun en ole saanut aikaiseksi. Jotenkin tuntuu että tää on mun matka, enkä jaksa siitä kaikille kirjottaa, mutta ehkei se ole niin paha asia.

Eteläisellä pallonpuoliskolla aletaan lähentelemään kesää, kun Kemissä ovat kuulemma lumisateet alkaneet. Santiagossa päivälämpötila kipuaa melkein päivittäin 20 asteen paremmalle puolelle, ja aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Tällä hetkellä lämmintä on 27, eikä olla vielä edes kevätpäiväntasauksessa menossa... Itselläni oli 4 päivän viikonloppu, koska eilinen oli joku paikallinen juhlapäivä ja tänään ei koulussani pidetty tunteja, oli jokin opettajien päivä tjtn. Pitempi viikonloppu on aina mukava, ja sen aikana tutustuin lähiympäristöön vähän tarkemmin. Muutaman korttelin päässä kodistani on järkyttävän suuri leffateatteri, jossa oli 16 salia ja yli kolme ja puoli tuhatta istumapaikkaa. Eiköhän tälle löydy käyttöä, lippujen hintojenkin pyöriessä 8 euron hujakoilla. Parin vaihtarin kesken onkin jo suunniteltu leffareissuja.

Tosiaan, meillä oli viime kuun puolella suuri, koko piirin kattava Rotary-kokous, jonne tulivat kaikki meidän piirin vaihtarit ja muutama kaikkein eteläisimmästäkin. Heillä kun ei omaa ohjelmaa merkittävästi piirissään ole, joten rullailevat meidän ohjelmissa mukana. Rotaryt selittivät jotain sääntö-diipaduipaa, joka on kuultu ja luettu moneen kertaan ennenkin. Muiden vaihtareiden kanssa lähinnä naurettiin tulkille, joka toi pientä huumorin pilkahdusta tylsään puheeseen:
Rotary: "Espanjankielistä selitystä"
Tulkki: "I don't know why I'm translating this, all of you understand it anyway ^^"

Kokouksessa annettiin myös informaatiota etelänmatkasta, joka näillä näkymin on tai ei ole noin viikon päästä. Lähdön on tarkoitus olla 23. päivä. Maksut ja kaikki on suoritettu, mutta Rotaryltä ei ole tullut vielä vahvistusta matkan järjestämisestä. Osallistujia pitäisi olla vähintään 39, eikä siitä ole varmuutta. Toivotaan nyt että matka tapahtuu, koska itse odotan ainakin innoissani reilua viikkoa muiden vaihtareiden kanssa.

Etelästä hyvänä aasinsiltana, noin kuukausi sitten vietettiin Chilen itsenäisyyspäivää. Koulusta oli lomaa viikko, ja perheen kanssa kävimme etelässä sukuloimassa. Perheen suku asuu pitkälti kokonaan etelämmässä, Concepciónissa. Alkuviikko vietettiin vielä etelämmässä, Malalcahuellon kylässä, ja loppuviikosta menimme Concepcióniin tapaamaan loppusukua. Chileläiseen itsenäisyyspäivään kuuluu paljon alkoholia, lihaa, ruokaa, salsaa, cuecaa ja muuta ilonpitoa, ja viikko oli kyllä ikimuistoinen kokemus!

P.S. Ette saa kuvia, koska tää pöljä vehje ei suostu toimimaan >:(

Klo 20.19, Santiagossa kaikki hyvin.

Juntas, juntas

No, tämän viikonlopun aikana ei ainakaan tekemisestä ole ollut pulaa!

Perjantaina meillä oli koulussa English Day, josta voitte nähdä kuvia Facebookistani (https://www.facebook.com/Allenaattori). Koulun liikuntasali oli koristeltu Iso-Britannian, Australian ja Yhdysvaltojen mukaan sinisellä, punaisella ja valkoisella, ja jokainen luokka oli messumaisesti pystyttänyt oman kojunsa, jossa kertoivat jostain englanninkielisestä/Iso-Britannian vallan alla olleesta maasta. Oma luokkani kertoi Iso-Britanniasta kokonaisuudessa, mutta muut luokat esittelivät esim. Skotlantia, Kanadaa, Jamaikaa, Intiaa tai Australiaa. Luokat olivat valmistaneet maiden perinteisiä ruokia, valmistelleet tekstejä historiasta ja pukeutuneet kuuluisuuksiksi. Tämän lisäksi oppilaat ja opettajat olivat valmistelleet muutamia musiikkiesityksiä yms. kivaa. Taso ei ollut kovin korkea, mutta hyvä yritys kumminkin.

Myöhemmin päivällä/illalla/yöllä menin erään koulukaverini tykö viettämään illanistujaisia. Porukkaa paikalle saapui hyvin vähän, mutta mukavaa oli silti. Kaverini asuu Santiagoa ympäröivän vuoriston rinteellä, ja alue oli selvästi rikkaiden suosimaa. Kaverin kämpässä olikin neliöitä varmaan saman verran kuin meidän koulussa. Heillä oli myös oma kylpyamme, sauna, iso poreamme ja muuta mukavaa. Katsoimme elokuvan isolta kankaalta ja tilasimme pitsaa.

Eilen lauantaina menin yhdentoista aikoihin samaiselle vuorelle, tällä kertaa vähän ylemmäs, Rotary-tapaamiseen. Paikalla oli suuri määrä Rotary-ihmisiä, ja tapasin klubin henkilökuntaa ja muita rotareita. Sain myös kuukausirahani, joten selviän taas vähän aikaa.
Itsenäisyyspäivän lähestymisen huomasi, sillä jokapaikka oli koristeltu Chilen värein ja Cuecaa tanssittiin mielin määrin. Osallistuin myös perinteiseen Chileläiseen peliin, jonka nimeä en nyt muista. Pointti oli, että isohkoon aitaukseen päästettiin sika, ja minä kolmen Chileläisen kaverin kanssa yritin saada sikaa kiinni. Sählynpelaajan vikkelin jaloin nappasinkin sian ensimmäisenä, ja voitin limppaa ja empanadoja, perinteisiä Chileläisiä itsenäisyyspäiväleipomuksia, jotka ovat kuin taikinataskuja joissa on sisällä sipulia, lihaa ja oliivejä. Samalla kyllä rikoin lempifarkkuni, mutta oli se sen arvoista!
Sain myös vihdoin tavata Elinan lisäksi muitakin vaihto-oppilaita, ja aikaa kuluikin erittäin runsaasti ihan tuosta noin vaan. Muut vaihtarit olivat kaikki erittäin mukavia ja ihastuttavia persoonia, ja toivon että heidän kanssaan tulee vietettyä paljon aikaa vastaisuudessakin. Sovittiinkin jo uusia tapaamisia, mutta saa nähdä milloin kerkeää millekkään =)
Illalla Gastonin, hermanoni kaverit tulivat meille aloittelemaan hänen syntymäpäivänsä juhlintaa. Meno kuulosti olevan railakasta, mutten jaksanut mennä alakertaan seuraamaan humalaisten menoa rankan Rotarypäivän jälkeen. Puolen yön maissa he kumminkin lähtivät Santiagon yöhön, ja minä lähdin nukkumaan.

Tämä päivä on sunnuntaille tyypillisesti mennyt koneella istuessa ja löhötessä. Kävin myös kaupassa padresien kanssa, ja ostin suklaata, jota olen kaivannut jo pitkään. Kyllä nyt kelpaa <3. Illemmalla padren siskot tulivat käymään, ja esittäytymisen jälkeen sain kuulla että toinen heistä asuu etelässä, ja olemme nähtävästi menossa hänen luokseen vierailulle viikon päästä itsenäisyyslomalla. Ainakin jos oikein ymmärsin padren nopeaa espanjaa...

Kello on 23.04, Santiagossa kaikki hyvin.

Lotsofstuff

Joo'o, hetki on tainnut vierähtää viime kirjoituksesta. Tasan tarkkaan kolmetoista (13!) päivää. Huhhuh. Noo, eipä tässä ole mitään suurempaa tapahtunukkaan, aika menee vielä pitkälti koneen kimpussa, pihallekkaan en ole pahemmin uskaltautunut. Onneks perhe on kehittänyt sentään vähän jotain, ja koulussakin on mukavaa.

Viime perjantaina käytiin katsomassa nuoremman hostbrothan rugby-peliä tuolla vuorenrinteellä. Miks ne stadionit on pitäny rakentaa sinne ylös kylmään? =O Eikö siinä nouse loukkaantumisriski kun lihakset jäätyy? Kaiken lisäks katsojamukavuus ei oo ihan huipussaan. Ilta oli, ja pimeällähän tietysti näki Santiagon valopaljouden levittäytyvän eteensä. Olihan se henkeäsalpaava näkymä, harmi ettei kamera sattunut mukaan, eikä Nokialaisella paljon tee. Oltiin tosiaankin varmaan parisataa metriä (oon sitten TOSI huono arvioimaan) ite kaupungin yläpuolella.
Itse laji on älyttömän paljon mielenkiintosempaa ku Handegg, jota myös amerikkalaiseksi jalkapalloksi kutsutaan. Rugbyssä oikeesti tapahtuu jotain, eikä peliä vihelletä poikki aina kun pelaaja kompastuu tai siihen kosketaan. Ymmärtääkseni peli oli yliopistojen välinen, sillä ainakin toisella kentällä oli padren mukaan pelaamassa Universidad Catholica, joka on toinen Chilen arvostetuimmista yliopistoista. Meidän joukkue voitti, mutta veli lopetti noin puolessa välissä kesken, kun peukalo otti osumaa. Ei siinä ollut pahemmin mitään, ja veli kuiski padrelle jotain virne naamalla, mutten saanut selvää mitä. Ovelan näköistä peliä kumminkin.

Matsin jälkeen suunnistin Elinan (ahoychile.blogspot.com) host-siskon, Marian, synttärijuhlille, jonne hän oli minut vieraanvaraisesti kutsunut. Tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet Elinan blogista lukeakin, että kävin myös heidän tykönään lounaalla toissaviikonloppuna. Onko viime kirjoituksesta oikeasti näin kauan... Täkäläiseen juhlimiskulttuuriin kuuluu kauhean myöhäinen ajankohta, jotenka padreni heitti minut kyseisen Marian asunnolle kymmenen aikoihin, eikä ollut minälläänsäkkään hakemassa minua kahdelta yöllä kotiin. Voisitte kotopuolessa vanhemmat ottaa mallia! ;P  Juhlat toteutettiin illanistujais-tyyppisesti, syötiin, juotiin ja rupateltiin. Kieltä osaamattomana suurin osa illasta meni Elinan kanssa jutellen, mutta ei se mitään, kiva välillä saada puhua suomeakin.

Eilen oli vuorostaan oman hostveljeni syntymäpäivät. Päivän ohjelmaan ei muuten kuulunut pahemmin erikoisuuksia, mutta illemmalla kävimme perheen ja veljen tyttöystävän kanssa syömässä täkäläisessä hampurilaisravintola Mr. Jackissa. Omnom, herkullista.

Sain myös kuulla, että olemme lähdössä reilun viikon päästä lauantaina Etelä-Chileen. Chilen itsenäisyyspäivä on 18. syyskuuta, joka täkäläisille tarkoittaa viikon mittaista lomaa koulusta, ja pitkää ja harrasta juhlimista (lue: armotonta alkoholin käyttöä ja pitkiä Cueca-tansseja. Kuulemma kahdeksaan asti aamuun). Meidän perheemme suunnistaa silloin etelämmäs, kahdeksan tunnin ajomatkan päähän. Määränpäästä ei ole tietoa, mutta odotan innolla! Samalla reissulla on ymmärtääkseni luvassa mahdollisuus Chilen vuoriston kokemiseen laskettelun muodossa!

Chileläiset tosiaan ottavat tämän itsenäisyytensä tosissaan. Viikon kestävä loma on toki enemmän kuin Suomen säälittävä yksi päivä, ja juhlimistapakin on vähän eri kuin meidän seesteiset linnanjuhlamme. Koulussakin oppilaat joutuvat suorittamaan testin, että varmasti osaavat tanssia Cuecaa, jota tanssitaankin tietääkseni vain ja ainoastaan tähän aikaan vuodesta. Itsekin testin suorittaneena voin näyttää Latinoille mallia suomalaiseen tyyliin!

Koulukin on alkanut rullaamaan radallaan, ja kavereita kehittyy kokoajan. Kaikki ovat innoissaan vaihto-oppilaasta, mutta nähtävästi kielimuuri ja suomalaisen hiljaisuus ja vakavuus hämmentää ja pelottaa täkäläisiä. Ei ole enään edes kummallista jos koulussa raikuu erinäisiä suomenkielisiä sanoja, joita en tässä viitsi mainita. Suomen kielen tönkköisyys kun huvittaa täkäläisiä erittäin paljon, ja jouduin opettamaan luokkalaisilleni suomen kielen tärkeimpiä termejä. Opettajat ovat onneksi kaikki erittäin mukavia ja ystävällisiä. Kaikki vaikuttavat erittäin rennoilta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Varsin harva osaa englantia pätkän vertaa, mutta yritän aina sopertaa espanjaa minkä osaan, ja luokallani on onneksi muutama vähän englantiakin tajuava, jotka voivat aina kääntää. Koulussani vaikuttaa olevan meneillään joku koekausi, tai sitten nämä tekee muuten vaan paljon kokeita, koska olen jo monta monituista kertaa luikkinut luokasta muiden alkaessa kaivelemaan päänsä sopukoita. Kaks koetta oon itsekkin tehny! Geometriaa ja matematiikkaa. Toisessa käytin kännykkää hienosti apuna, koulussa kun on Wi-Fi jonka avulla olen suurimman osan koulupäivistäni kuluttanutkin. Toisessa kokeessa opettaja sopersi minulle espanjaa, mutta onneksi matematiikan yhteisellä kielellä siitäkin selvittiin!

Näillä on semmoinen ihastuttava tapa, että nää jaksaa ehkä puolet tunnista kuunnella ja keskittyä, jonka jälkeen alkaa "tiempo libre", joka tarkoittaa pitkälti sitä että kaikki tekevät mitä huvittaa. Muutenkin tehokkuus tuntuu olevan paaaaaaaaaljon matalammalla kuin Suomessa. Liekö sitten osasyynä siihen että Suomessa koulutuksen taso on niin korkea. Täällä on myöskin tällä hetkellä menossa suuri taisto täysin ilmaisen koulutuksen puolesta, josta syystä esim. Elinan koulu on ollut lakossa jo pitkään, ja meidänkin koulussamme on ollut yksi vapaapäivä. Elinan blogista voitte lukea enemmän aiheesta, häntä kun se enemmän koskettaa ja hän siitä tietää.

Mjoo'o, eiköhän se tälläkertaa riitä. Kello on 23.07, Santiagossa kaikki hyvin.

P.S. Kiinnostuneet voivat uskoakseni nähdä Facebook-seinälläni kavereiden minusta ottamia kuvia. Kyseisistä kuvista näette esim. koulupukuni.

Colegio Las Americas

Sorry hunit, ei vieläkään kuvia =( Elina tykkää räpsiä niitä, menkää tänne: ahoychile.blogspot.com

Elikkä, tänään oli siis ensimmäinen koulupäivä. Meidän koulu vaikutti aika pieneltä, opettajiakaan ei mun mielestä ollu kuin joku reilu kymmenen, mutten takaa mitään, en nimittäin paljon kerenny katella ympärille kun kokoajan pommitettiin kysymyksillä.

Nää latinot on oikeesti semmosia ku sanotaan. Melkeen heti kun päästiin koululle oli ensimmäiset jo kyselemässä. Eipähän tullut tylsää. Hienoa Spanglishia (Spanish + English ;)) puhuttiin siellä, mutta ainakin sönkätessä oli hauskaa. Oli siellä muutama englannintaitonenkin, että asiat saatiin kyllä lopulta perille.

Näitten koulut on muuten aika perhanan kylmiä, kun näillä ei oo minkäälaista lämmitystä ja ulkonakin pitäis huomenna olla pakkasta =O Olin aika ihmeissäni kun meidän luokassa oli patterit, mutten sitten tiiä kuinka paljon niitä käytetään.

Koulupäivä alko sillä että tunnin verran vaan hengattiin, jonka jälkeen lähettiin toiselle koululle jonkinnäköseen väittelyyn. Enhän mä siitä mitään selvää saanut, että aika tylsää oli. Koululle palattuamme alkoi englannintunti (JIPPEE! Jotain mitä mäkin ymmärrän!), jonka jälkeen oli lounastauko ja sitten loppupäivän oli jotain äidinkielentapaista... Kait.

Meidän koulupuku on harmaat puvunhousut, sininen pikee-paita ja sininen huppari, ja se on ihan hanurista. Ei mitään yhtä ärsyttävää ku pukeutua just samallailla ku kaikki muutki. Varsinkin kun se puku on vielä mahollisimman kaukana mukavasta... Onneks huomenna on vapaan pukeutumisen päivä, joita on ehkä kerran lukukaudessa. BTW, nää laitto mut ajamaan partani! >:(

Nyt illalla käytiin sitten ulkona syömässä, kun huomenna on mun host-veljen Simonin lähtöpäivä. Hän lähtee siis USA:han vaihto-oppilaaksi, niinku molemmat isoveljensä aikanaan. Käytiin El Kika -nimisessä saksalaistyyppisessä ravintolassa, jossa syötiin semmoset vähän pitaburgerin näköset sandwichit. Om nom nom =))

Nyt voy a dormir, sillä huomenna taas kaheksalta kouluun. Ah, viikonloppu odottaa <3