Lotsofstuff

Joo'o, hetki on tainnut vierähtää viime kirjoituksesta. Tasan tarkkaan kolmetoista (13!) päivää. Huhhuh. Noo, eipä tässä ole mitään suurempaa tapahtunukkaan, aika menee vielä pitkälti koneen kimpussa, pihallekkaan en ole pahemmin uskaltautunut. Onneks perhe on kehittänyt sentään vähän jotain, ja koulussakin on mukavaa.

Viime perjantaina käytiin katsomassa nuoremman hostbrothan rugby-peliä tuolla vuorenrinteellä. Miks ne stadionit on pitäny rakentaa sinne ylös kylmään? =O Eikö siinä nouse loukkaantumisriski kun lihakset jäätyy? Kaiken lisäks katsojamukavuus ei oo ihan huipussaan. Ilta oli, ja pimeällähän tietysti näki Santiagon valopaljouden levittäytyvän eteensä. Olihan se henkeäsalpaava näkymä, harmi ettei kamera sattunut mukaan, eikä Nokialaisella paljon tee. Oltiin tosiaankin varmaan parisataa metriä (oon sitten TOSI huono arvioimaan) ite kaupungin yläpuolella.
Itse laji on älyttömän paljon mielenkiintosempaa ku Handegg, jota myös amerikkalaiseksi jalkapalloksi kutsutaan. Rugbyssä oikeesti tapahtuu jotain, eikä peliä vihelletä poikki aina kun pelaaja kompastuu tai siihen kosketaan. Ymmärtääkseni peli oli yliopistojen välinen, sillä ainakin toisella kentällä oli padren mukaan pelaamassa Universidad Catholica, joka on toinen Chilen arvostetuimmista yliopistoista. Meidän joukkue voitti, mutta veli lopetti noin puolessa välissä kesken, kun peukalo otti osumaa. Ei siinä ollut pahemmin mitään, ja veli kuiski padrelle jotain virne naamalla, mutten saanut selvää mitä. Ovelan näköistä peliä kumminkin.

Matsin jälkeen suunnistin Elinan (ahoychile.blogspot.com) host-siskon, Marian, synttärijuhlille, jonne hän oli minut vieraanvaraisesti kutsunut. Tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet Elinan blogista lukeakin, että kävin myös heidän tykönään lounaalla toissaviikonloppuna. Onko viime kirjoituksesta oikeasti näin kauan... Täkäläiseen juhlimiskulttuuriin kuuluu kauhean myöhäinen ajankohta, jotenka padreni heitti minut kyseisen Marian asunnolle kymmenen aikoihin, eikä ollut minälläänsäkkään hakemassa minua kahdelta yöllä kotiin. Voisitte kotopuolessa vanhemmat ottaa mallia! ;P  Juhlat toteutettiin illanistujais-tyyppisesti, syötiin, juotiin ja rupateltiin. Kieltä osaamattomana suurin osa illasta meni Elinan kanssa jutellen, mutta ei se mitään, kiva välillä saada puhua suomeakin.

Eilen oli vuorostaan oman hostveljeni syntymäpäivät. Päivän ohjelmaan ei muuten kuulunut pahemmin erikoisuuksia, mutta illemmalla kävimme perheen ja veljen tyttöystävän kanssa syömässä täkäläisessä hampurilaisravintola Mr. Jackissa. Omnom, herkullista.

Sain myös kuulla, että olemme lähdössä reilun viikon päästä lauantaina Etelä-Chileen. Chilen itsenäisyyspäivä on 18. syyskuuta, joka täkäläisille tarkoittaa viikon mittaista lomaa koulusta, ja pitkää ja harrasta juhlimista (lue: armotonta alkoholin käyttöä ja pitkiä Cueca-tansseja. Kuulemma kahdeksaan asti aamuun). Meidän perheemme suunnistaa silloin etelämmäs, kahdeksan tunnin ajomatkan päähän. Määränpäästä ei ole tietoa, mutta odotan innolla! Samalla reissulla on ymmärtääkseni luvassa mahdollisuus Chilen vuoriston kokemiseen laskettelun muodossa!

Chileläiset tosiaan ottavat tämän itsenäisyytensä tosissaan. Viikon kestävä loma on toki enemmän kuin Suomen säälittävä yksi päivä, ja juhlimistapakin on vähän eri kuin meidän seesteiset linnanjuhlamme. Koulussakin oppilaat joutuvat suorittamaan testin, että varmasti osaavat tanssia Cuecaa, jota tanssitaankin tietääkseni vain ja ainoastaan tähän aikaan vuodesta. Itsekin testin suorittaneena voin näyttää Latinoille mallia suomalaiseen tyyliin!

Koulukin on alkanut rullaamaan radallaan, ja kavereita kehittyy kokoajan. Kaikki ovat innoissaan vaihto-oppilaasta, mutta nähtävästi kielimuuri ja suomalaisen hiljaisuus ja vakavuus hämmentää ja pelottaa täkäläisiä. Ei ole enään edes kummallista jos koulussa raikuu erinäisiä suomenkielisiä sanoja, joita en tässä viitsi mainita. Suomen kielen tönkköisyys kun huvittaa täkäläisiä erittäin paljon, ja jouduin opettamaan luokkalaisilleni suomen kielen tärkeimpiä termejä. Opettajat ovat onneksi kaikki erittäin mukavia ja ystävällisiä. Kaikki vaikuttavat erittäin rennoilta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Varsin harva osaa englantia pätkän vertaa, mutta yritän aina sopertaa espanjaa minkä osaan, ja luokallani on onneksi muutama vähän englantiakin tajuava, jotka voivat aina kääntää. Koulussani vaikuttaa olevan meneillään joku koekausi, tai sitten nämä tekee muuten vaan paljon kokeita, koska olen jo monta monituista kertaa luikkinut luokasta muiden alkaessa kaivelemaan päänsä sopukoita. Kaks koetta oon itsekkin tehny! Geometriaa ja matematiikkaa. Toisessa käytin kännykkää hienosti apuna, koulussa kun on Wi-Fi jonka avulla olen suurimman osan koulupäivistäni kuluttanutkin. Toisessa kokeessa opettaja sopersi minulle espanjaa, mutta onneksi matematiikan yhteisellä kielellä siitäkin selvittiin!

Näillä on semmoinen ihastuttava tapa, että nää jaksaa ehkä puolet tunnista kuunnella ja keskittyä, jonka jälkeen alkaa "tiempo libre", joka tarkoittaa pitkälti sitä että kaikki tekevät mitä huvittaa. Muutenkin tehokkuus tuntuu olevan paaaaaaaaaljon matalammalla kuin Suomessa. Liekö sitten osasyynä siihen että Suomessa koulutuksen taso on niin korkea. Täällä on myöskin tällä hetkellä menossa suuri taisto täysin ilmaisen koulutuksen puolesta, josta syystä esim. Elinan koulu on ollut lakossa jo pitkään, ja meidänkin koulussamme on ollut yksi vapaapäivä. Elinan blogista voitte lukea enemmän aiheesta, häntä kun se enemmän koskettaa ja hän siitä tietää.

Mjoo'o, eiköhän se tälläkertaa riitä. Kello on 23.07, Santiagossa kaikki hyvin.

P.S. Kiinnostuneet voivat uskoakseni nähdä Facebook-seinälläni kavereiden minusta ottamia kuvia. Kyseisistä kuvista näette esim. koulupukuni.