No, tämän viikonlopun aikana ei ainakaan tekemisestä ole ollut pulaa!
Perjantaina meillä oli koulussa English Day, josta voitte nähdä kuvia Facebookistani (https://www.facebook.com/Allenaattori). Koulun liikuntasali oli koristeltu Iso-Britannian, Australian ja Yhdysvaltojen mukaan sinisellä, punaisella ja valkoisella, ja jokainen luokka oli messumaisesti pystyttänyt oman kojunsa, jossa kertoivat jostain englanninkielisestä/Iso-Britannian vallan alla olleesta maasta. Oma luokkani kertoi Iso-Britanniasta kokonaisuudessa, mutta muut luokat esittelivät esim. Skotlantia, Kanadaa, Jamaikaa, Intiaa tai Australiaa. Luokat olivat valmistaneet maiden perinteisiä ruokia, valmistelleet tekstejä historiasta ja pukeutuneet kuuluisuuksiksi. Tämän lisäksi oppilaat ja opettajat olivat valmistelleet muutamia musiikkiesityksiä yms. kivaa. Taso ei ollut kovin korkea, mutta hyvä yritys kumminkin.
Myöhemmin päivällä/illalla/yöllä menin erään koulukaverini tykö viettämään illanistujaisia. Porukkaa paikalle saapui hyvin vähän, mutta mukavaa oli silti. Kaverini asuu Santiagoa ympäröivän vuoriston rinteellä, ja alue oli selvästi rikkaiden suosimaa. Kaverin kämpässä olikin neliöitä varmaan saman verran kuin meidän koulussa. Heillä oli myös oma kylpyamme, sauna, iso poreamme ja muuta mukavaa. Katsoimme elokuvan isolta kankaalta ja tilasimme pitsaa.
Eilen lauantaina menin yhdentoista aikoihin samaiselle vuorelle, tällä kertaa vähän ylemmäs, Rotary-tapaamiseen. Paikalla oli suuri määrä Rotary-ihmisiä, ja tapasin klubin henkilökuntaa ja muita rotareita. Sain myös kuukausirahani, joten selviän taas vähän aikaa.
Itsenäisyyspäivän lähestymisen huomasi, sillä jokapaikka oli koristeltu Chilen värein ja Cuecaa tanssittiin mielin määrin. Osallistuin myös perinteiseen Chileläiseen peliin, jonka nimeä en nyt muista. Pointti oli, että isohkoon aitaukseen päästettiin sika, ja minä kolmen Chileläisen kaverin kanssa yritin saada sikaa kiinni. Sählynpelaajan vikkelin jaloin nappasinkin sian ensimmäisenä, ja voitin limppaa ja empanadoja, perinteisiä Chileläisiä itsenäisyyspäiväleipomuksia, jotka ovat kuin taikinataskuja joissa on sisällä sipulia, lihaa ja oliivejä. Samalla kyllä rikoin lempifarkkuni, mutta oli se sen arvoista!
Sain myös vihdoin tavata Elinan lisäksi muitakin vaihto-oppilaita, ja aikaa kuluikin erittäin runsaasti ihan tuosta noin vaan. Muut vaihtarit olivat kaikki erittäin mukavia ja ihastuttavia persoonia, ja toivon että heidän kanssaan tulee vietettyä paljon aikaa vastaisuudessakin. Sovittiinkin jo uusia tapaamisia, mutta saa nähdä milloin kerkeää millekkään =)
Illalla Gastonin, hermanoni kaverit tulivat meille aloittelemaan hänen syntymäpäivänsä juhlintaa. Meno kuulosti olevan railakasta, mutten jaksanut mennä alakertaan seuraamaan humalaisten menoa rankan Rotarypäivän jälkeen. Puolen yön maissa he kumminkin lähtivät Santiagon yöhön, ja minä lähdin nukkumaan.
Tämä päivä on sunnuntaille tyypillisesti mennyt koneella istuessa ja löhötessä. Kävin myös kaupassa padresien kanssa, ja ostin suklaata, jota olen kaivannut jo pitkään. Kyllä nyt kelpaa <3. Illemmalla padren siskot tulivat käymään, ja esittäytymisen jälkeen sain kuulla että toinen heistä asuu etelässä, ja olemme nähtävästi menossa hänen luokseen vierailulle viikon päästä itsenäisyyslomalla. Ainakin jos oikein ymmärsin padren nopeaa espanjaa...
Kello on 23.04, Santiagossa kaikki hyvin.
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Lotsofstuff
Joo'o, hetki on tainnut vierähtää viime kirjoituksesta. Tasan tarkkaan kolmetoista (13!) päivää. Huhhuh. Noo, eipä tässä ole mitään suurempaa tapahtunukkaan, aika menee vielä pitkälti koneen kimpussa, pihallekkaan en ole pahemmin uskaltautunut. Onneks perhe on kehittänyt sentään vähän jotain, ja koulussakin on mukavaa.
Viime perjantaina käytiin katsomassa nuoremman hostbrothan rugby-peliä tuolla vuorenrinteellä. Miks ne stadionit on pitäny rakentaa sinne ylös kylmään? =O Eikö siinä nouse loukkaantumisriski kun lihakset jäätyy? Kaiken lisäks katsojamukavuus ei oo ihan huipussaan. Ilta oli, ja pimeällähän tietysti näki Santiagon valopaljouden levittäytyvän eteensä. Olihan se henkeäsalpaava näkymä, harmi ettei kamera sattunut mukaan, eikä Nokialaisella paljon tee. Oltiin tosiaankin varmaan parisataa metriä (oon sitten TOSI huono arvioimaan) ite kaupungin yläpuolella.
Itse laji on älyttömän paljon mielenkiintosempaa ku Handegg, jota myös amerikkalaiseksi jalkapalloksi kutsutaan. Rugbyssä oikeesti tapahtuu jotain, eikä peliä vihelletä poikki aina kun pelaaja kompastuu tai siihen kosketaan. Ymmärtääkseni peli oli yliopistojen välinen, sillä ainakin toisella kentällä oli padren mukaan pelaamassa Universidad Catholica, joka on toinen Chilen arvostetuimmista yliopistoista. Meidän joukkue voitti, mutta veli lopetti noin puolessa välissä kesken, kun peukalo otti osumaa. Ei siinä ollut pahemmin mitään, ja veli kuiski padrelle jotain virne naamalla, mutten saanut selvää mitä. Ovelan näköistä peliä kumminkin.
Matsin jälkeen suunnistin Elinan (ahoychile.blogspot.com) host-siskon, Marian, synttärijuhlille, jonne hän oli minut vieraanvaraisesti kutsunut. Tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet Elinan blogista lukeakin, että kävin myös heidän tykönään lounaalla toissaviikonloppuna. Onko viime kirjoituksesta oikeasti näin kauan... Täkäläiseen juhlimiskulttuuriin kuuluu kauhean myöhäinen ajankohta, jotenka padreni heitti minut kyseisen Marian asunnolle kymmenen aikoihin, eikä ollut minälläänsäkkään hakemassa minua kahdelta yöllä kotiin. Voisitte kotopuolessa vanhemmat ottaa mallia! ;P Juhlat toteutettiin illanistujais-tyyppisesti, syötiin, juotiin ja rupateltiin. Kieltä osaamattomana suurin osa illasta meni Elinan kanssa jutellen, mutta ei se mitään, kiva välillä saada puhua suomeakin.
Eilen oli vuorostaan oman hostveljeni syntymäpäivät. Päivän ohjelmaan ei muuten kuulunut pahemmin erikoisuuksia, mutta illemmalla kävimme perheen ja veljen tyttöystävän kanssa syömässä täkäläisessä hampurilaisravintola Mr. Jackissa. Omnom, herkullista.
Sain myös kuulla, että olemme lähdössä reilun viikon päästä lauantaina Etelä-Chileen. Chilen itsenäisyyspäivä on 18. syyskuuta, joka täkäläisille tarkoittaa viikon mittaista lomaa koulusta, ja pitkää ja harrasta juhlimista (lue: armotonta alkoholin käyttöä ja pitkiä Cueca-tansseja. Kuulemma kahdeksaan asti aamuun). Meidän perheemme suunnistaa silloin etelämmäs, kahdeksan tunnin ajomatkan päähän. Määränpäästä ei ole tietoa, mutta odotan innolla! Samalla reissulla on ymmärtääkseni luvassa mahdollisuus Chilen vuoriston kokemiseen laskettelun muodossa!
Chileläiset tosiaan ottavat tämän itsenäisyytensä tosissaan. Viikon kestävä loma on toki enemmän kuin Suomen säälittävä yksi päivä, ja juhlimistapakin on vähän eri kuin meidän seesteiset linnanjuhlamme. Koulussakin oppilaat joutuvat suorittamaan testin, että varmasti osaavat tanssia Cuecaa, jota tanssitaankin tietääkseni vain ja ainoastaan tähän aikaan vuodesta. Itsekin testin suorittaneena voin näyttää Latinoille mallia suomalaiseen tyyliin!
Koulukin on alkanut rullaamaan radallaan, ja kavereita kehittyy kokoajan. Kaikki ovat innoissaan vaihto-oppilaasta, mutta nähtävästi kielimuuri ja suomalaisen hiljaisuus ja vakavuus hämmentää ja pelottaa täkäläisiä. Ei ole enään edes kummallista jos koulussa raikuu erinäisiä suomenkielisiä sanoja, joita en tässä viitsi mainita. Suomen kielen tönkköisyys kun huvittaa täkäläisiä erittäin paljon, ja jouduin opettamaan luokkalaisilleni suomen kielen tärkeimpiä termejä. Opettajat ovat onneksi kaikki erittäin mukavia ja ystävällisiä. Kaikki vaikuttavat erittäin rennoilta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Varsin harva osaa englantia pätkän vertaa, mutta yritän aina sopertaa espanjaa minkä osaan, ja luokallani on onneksi muutama vähän englantiakin tajuava, jotka voivat aina kääntää. Koulussani vaikuttaa olevan meneillään joku koekausi, tai sitten nämä tekee muuten vaan paljon kokeita, koska olen jo monta monituista kertaa luikkinut luokasta muiden alkaessa kaivelemaan päänsä sopukoita. Kaks koetta oon itsekkin tehny! Geometriaa ja matematiikkaa. Toisessa käytin kännykkää hienosti apuna, koulussa kun on Wi-Fi jonka avulla olen suurimman osan koulupäivistäni kuluttanutkin. Toisessa kokeessa opettaja sopersi minulle espanjaa, mutta onneksi matematiikan yhteisellä kielellä siitäkin selvittiin!
Näillä on semmoinen ihastuttava tapa, että nää jaksaa ehkä puolet tunnista kuunnella ja keskittyä, jonka jälkeen alkaa "tiempo libre", joka tarkoittaa pitkälti sitä että kaikki tekevät mitä huvittaa. Muutenkin tehokkuus tuntuu olevan paaaaaaaaaljon matalammalla kuin Suomessa. Liekö sitten osasyynä siihen että Suomessa koulutuksen taso on niin korkea. Täällä on myöskin tällä hetkellä menossa suuri taisto täysin ilmaisen koulutuksen puolesta, josta syystä esim. Elinan koulu on ollut lakossa jo pitkään, ja meidänkin koulussamme on ollut yksi vapaapäivä. Elinan blogista voitte lukea enemmän aiheesta, häntä kun se enemmän koskettaa ja hän siitä tietää.
Mjoo'o, eiköhän se tälläkertaa riitä. Kello on 23.07, Santiagossa kaikki hyvin.
P.S. Kiinnostuneet voivat uskoakseni nähdä Facebook-seinälläni kavereiden minusta ottamia kuvia. Kyseisistä kuvista näette esim. koulupukuni.
Viime perjantaina käytiin katsomassa nuoremman hostbrothan rugby-peliä tuolla vuorenrinteellä. Miks ne stadionit on pitäny rakentaa sinne ylös kylmään? =O Eikö siinä nouse loukkaantumisriski kun lihakset jäätyy? Kaiken lisäks katsojamukavuus ei oo ihan huipussaan. Ilta oli, ja pimeällähän tietysti näki Santiagon valopaljouden levittäytyvän eteensä. Olihan se henkeäsalpaava näkymä, harmi ettei kamera sattunut mukaan, eikä Nokialaisella paljon tee. Oltiin tosiaankin varmaan parisataa metriä (oon sitten TOSI huono arvioimaan) ite kaupungin yläpuolella.
Itse laji on älyttömän paljon mielenkiintosempaa ku Handegg, jota myös amerikkalaiseksi jalkapalloksi kutsutaan. Rugbyssä oikeesti tapahtuu jotain, eikä peliä vihelletä poikki aina kun pelaaja kompastuu tai siihen kosketaan. Ymmärtääkseni peli oli yliopistojen välinen, sillä ainakin toisella kentällä oli padren mukaan pelaamassa Universidad Catholica, joka on toinen Chilen arvostetuimmista yliopistoista. Meidän joukkue voitti, mutta veli lopetti noin puolessa välissä kesken, kun peukalo otti osumaa. Ei siinä ollut pahemmin mitään, ja veli kuiski padrelle jotain virne naamalla, mutten saanut selvää mitä. Ovelan näköistä peliä kumminkin.
Matsin jälkeen suunnistin Elinan (ahoychile.blogspot.com) host-siskon, Marian, synttärijuhlille, jonne hän oli minut vieraanvaraisesti kutsunut. Tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet Elinan blogista lukeakin, että kävin myös heidän tykönään lounaalla toissaviikonloppuna. Onko viime kirjoituksesta oikeasti näin kauan... Täkäläiseen juhlimiskulttuuriin kuuluu kauhean myöhäinen ajankohta, jotenka padreni heitti minut kyseisen Marian asunnolle kymmenen aikoihin, eikä ollut minälläänsäkkään hakemassa minua kahdelta yöllä kotiin. Voisitte kotopuolessa vanhemmat ottaa mallia! ;P Juhlat toteutettiin illanistujais-tyyppisesti, syötiin, juotiin ja rupateltiin. Kieltä osaamattomana suurin osa illasta meni Elinan kanssa jutellen, mutta ei se mitään, kiva välillä saada puhua suomeakin.
Eilen oli vuorostaan oman hostveljeni syntymäpäivät. Päivän ohjelmaan ei muuten kuulunut pahemmin erikoisuuksia, mutta illemmalla kävimme perheen ja veljen tyttöystävän kanssa syömässä täkäläisessä hampurilaisravintola Mr. Jackissa. Omnom, herkullista.
Sain myös kuulla, että olemme lähdössä reilun viikon päästä lauantaina Etelä-Chileen. Chilen itsenäisyyspäivä on 18. syyskuuta, joka täkäläisille tarkoittaa viikon mittaista lomaa koulusta, ja pitkää ja harrasta juhlimista (lue: armotonta alkoholin käyttöä ja pitkiä Cueca-tansseja. Kuulemma kahdeksaan asti aamuun). Meidän perheemme suunnistaa silloin etelämmäs, kahdeksan tunnin ajomatkan päähän. Määränpäästä ei ole tietoa, mutta odotan innolla! Samalla reissulla on ymmärtääkseni luvassa mahdollisuus Chilen vuoriston kokemiseen laskettelun muodossa!
Chileläiset tosiaan ottavat tämän itsenäisyytensä tosissaan. Viikon kestävä loma on toki enemmän kuin Suomen säälittävä yksi päivä, ja juhlimistapakin on vähän eri kuin meidän seesteiset linnanjuhlamme. Koulussakin oppilaat joutuvat suorittamaan testin, että varmasti osaavat tanssia Cuecaa, jota tanssitaankin tietääkseni vain ja ainoastaan tähän aikaan vuodesta. Itsekin testin suorittaneena voin näyttää Latinoille mallia suomalaiseen tyyliin!
Koulukin on alkanut rullaamaan radallaan, ja kavereita kehittyy kokoajan. Kaikki ovat innoissaan vaihto-oppilaasta, mutta nähtävästi kielimuuri ja suomalaisen hiljaisuus ja vakavuus hämmentää ja pelottaa täkäläisiä. Ei ole enään edes kummallista jos koulussa raikuu erinäisiä suomenkielisiä sanoja, joita en tässä viitsi mainita. Suomen kielen tönkköisyys kun huvittaa täkäläisiä erittäin paljon, ja jouduin opettamaan luokkalaisilleni suomen kielen tärkeimpiä termejä. Opettajat ovat onneksi kaikki erittäin mukavia ja ystävällisiä. Kaikki vaikuttavat erittäin rennoilta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Varsin harva osaa englantia pätkän vertaa, mutta yritän aina sopertaa espanjaa minkä osaan, ja luokallani on onneksi muutama vähän englantiakin tajuava, jotka voivat aina kääntää. Koulussani vaikuttaa olevan meneillään joku koekausi, tai sitten nämä tekee muuten vaan paljon kokeita, koska olen jo monta monituista kertaa luikkinut luokasta muiden alkaessa kaivelemaan päänsä sopukoita. Kaks koetta oon itsekkin tehny! Geometriaa ja matematiikkaa. Toisessa käytin kännykkää hienosti apuna, koulussa kun on Wi-Fi jonka avulla olen suurimman osan koulupäivistäni kuluttanutkin. Toisessa kokeessa opettaja sopersi minulle espanjaa, mutta onneksi matematiikan yhteisellä kielellä siitäkin selvittiin!
Näillä on semmoinen ihastuttava tapa, että nää jaksaa ehkä puolet tunnista kuunnella ja keskittyä, jonka jälkeen alkaa "tiempo libre", joka tarkoittaa pitkälti sitä että kaikki tekevät mitä huvittaa. Muutenkin tehokkuus tuntuu olevan paaaaaaaaaljon matalammalla kuin Suomessa. Liekö sitten osasyynä siihen että Suomessa koulutuksen taso on niin korkea. Täällä on myöskin tällä hetkellä menossa suuri taisto täysin ilmaisen koulutuksen puolesta, josta syystä esim. Elinan koulu on ollut lakossa jo pitkään, ja meidänkin koulussamme on ollut yksi vapaapäivä. Elinan blogista voitte lukea enemmän aiheesta, häntä kun se enemmän koskettaa ja hän siitä tietää.
Mjoo'o, eiköhän se tälläkertaa riitä. Kello on 23.07, Santiagossa kaikki hyvin.
P.S. Kiinnostuneet voivat uskoakseni nähdä Facebook-seinälläni kavereiden minusta ottamia kuvia. Kyseisistä kuvista näette esim. koulupukuni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)