Sorry hunit, ei vieläkään kuvia =( Elina tykkää räpsiä niitä, menkää tänne: ahoychile.blogspot.com
Elikkä, tänään oli siis ensimmäinen koulupäivä. Meidän koulu vaikutti aika pieneltä, opettajiakaan ei mun mielestä ollu kuin joku reilu kymmenen, mutten takaa mitään, en nimittäin paljon kerenny katella ympärille kun kokoajan pommitettiin kysymyksillä.
Nää latinot on oikeesti semmosia ku sanotaan. Melkeen heti kun päästiin koululle oli ensimmäiset jo kyselemässä. Eipähän tullut tylsää. Hienoa Spanglishia (Spanish + English ;)) puhuttiin siellä, mutta ainakin sönkätessä oli hauskaa. Oli siellä muutama englannintaitonenkin, että asiat saatiin kyllä lopulta perille.
Näitten koulut on muuten aika perhanan kylmiä, kun näillä ei oo minkäälaista lämmitystä ja ulkonakin pitäis huomenna olla pakkasta =O Olin aika ihmeissäni kun meidän luokassa oli patterit, mutten sitten tiiä kuinka paljon niitä käytetään.
Koulupäivä alko sillä että tunnin verran vaan hengattiin, jonka jälkeen lähettiin toiselle koululle jonkinnäköseen väittelyyn. Enhän mä siitä mitään selvää saanut, että aika tylsää oli. Koululle palattuamme alkoi englannintunti (JIPPEE! Jotain mitä mäkin ymmärrän!), jonka jälkeen oli lounastauko ja sitten loppupäivän oli jotain äidinkielentapaista... Kait.
Meidän koulupuku on harmaat puvunhousut, sininen pikee-paita ja sininen huppari, ja se on ihan hanurista. Ei mitään yhtä ärsyttävää ku pukeutua just samallailla ku kaikki muutki. Varsinkin kun se puku on vielä mahollisimman kaukana mukavasta... Onneks huomenna on vapaan pukeutumisen päivä, joita on ehkä kerran lukukaudessa. BTW, nää laitto mut ajamaan partani! >:(
Nyt illalla käytiin sitten ulkona syömässä, kun huomenna on mun host-veljen Simonin lähtöpäivä. Hän lähtee siis USA:han vaihto-oppilaaksi, niinku molemmat isoveljensä aikanaan. Käytiin El Kika -nimisessä saksalaistyyppisessä ravintolassa, jossa syötiin semmoset vähän pitaburgerin näköset sandwichit. Om nom nom =))
Nyt voy a dormir, sillä huomenna taas kaheksalta kouluun. Ah, viikonloppu odottaa <3
torstai 23. elokuuta 2012
tiistai 21. elokuuta 2012
Kielikylpy riittäisi jo
Nyt muutaman päivän maassaolon jälkeen voin sanoa, että espanja tulee oikeasti korvista ulos. Pää väsyy niin älyttömän nopeasti, että illalla tuntee olonsa taivaalliseksi päässessään vihdoin nukkumaan. Varsinkin kun perheellä, etenkin isällä, on tavoitteena opettaa mut natiivin tasoiseksi puhujaksi alle kuukaudessa...
Eilen käytiin nuorimman veljen kanssa pyöräilemässä kaupungissa, ja ihan hullu määrä autoja täällä ainakin on. Jotenkin silti sujuu hyvin tuo liikenne. Sama olo tuli ihmismassojen kanssa kun käytiin keskustassa veljen kanssa, vaikka porukkaa on paljon, ei ole silti niin ahistavaa kuin esim. Madridissa.
Käytiin tosiaan tänään keskustassa metrolla veljen kanssa. Käytiin jossain viranomaistoimistossa viisumi-/rekisteröimisasioita hoitamassa, ja porukkaa kyllä riitti. Vuoronumerossa oli sata oman ja senhetkisen välissä. Onneksi viisumiasioita hoitavia otettiin johonkin toiselle tiskille ja päästiin jonon ohi, ettei tarvinu koko päivää käyttää siinä tönössä kököttämiseen. Sen jälkeen kateltiin vähän keskustaa, ja veljeni näytti mulle ainakin keskusaukion, kongressitalon, katedraalin, kulttuurikeskuksen ja muuta siistiä. Takaisin tullessa odotettiin metroa, ja katsoin että paljon porukkaa jonossa. No, olihan se suomalaisen mittapuulla, mutta veli sanoi että aamuisin siellä ei mahu edes kääntymään. Pelottaa...
Ympäristön alkaa pikkuhiljaa oppimaan, ja veikkaisin että osaisin mennä ihan yksinäni jo keskustaan ja takaisin täältä kämpästäni metrolla. Jos vain lipun osais ostaa, kun ainakin veli osti sen tiskiltä. Vielä on espanjassa vähän hakemista. Ollaan melkein joka päivä käyty hakemassa äiti töistä, ja ainakin tätä La Reinaa alkaa oppimaan, jossei muuta. Jos koulusta saisi kavereita ja uskaltautuisi enemmänkin ulos, vois vaikka tottua kulkemaan täällä.
Käymme tosiaan tietääkseni huomenna tutustumassa koulussa, ja torstaina sen pitäisi alkaa sitten toden teolla. Toivottavasti ne ei odota että mitään siellä opin. Kielimuuri, eikä muutenkaan ole motivaatio kauhean korkealla, ottaen huomioon että olen täällä kokemuksia, en matikan opiskelua varten. Koulupuku on kait veljien vanhoja, kun näytti olevan jo valmiiksi. Mutta eiköhän hommat selviä sitten huomenna, tai viimeistään torstaina. Tai viimeistään muutaman päivän päästä. Katotaan...
Kello 22.15, Santiagossa kaikki hyvin.
Eilen käytiin nuorimman veljen kanssa pyöräilemässä kaupungissa, ja ihan hullu määrä autoja täällä ainakin on. Jotenkin silti sujuu hyvin tuo liikenne. Sama olo tuli ihmismassojen kanssa kun käytiin keskustassa veljen kanssa, vaikka porukkaa on paljon, ei ole silti niin ahistavaa kuin esim. Madridissa.
Käytiin tosiaan tänään keskustassa metrolla veljen kanssa. Käytiin jossain viranomaistoimistossa viisumi-/rekisteröimisasioita hoitamassa, ja porukkaa kyllä riitti. Vuoronumerossa oli sata oman ja senhetkisen välissä. Onneksi viisumiasioita hoitavia otettiin johonkin toiselle tiskille ja päästiin jonon ohi, ettei tarvinu koko päivää käyttää siinä tönössä kököttämiseen. Sen jälkeen kateltiin vähän keskustaa, ja veljeni näytti mulle ainakin keskusaukion, kongressitalon, katedraalin, kulttuurikeskuksen ja muuta siistiä. Takaisin tullessa odotettiin metroa, ja katsoin että paljon porukkaa jonossa. No, olihan se suomalaisen mittapuulla, mutta veli sanoi että aamuisin siellä ei mahu edes kääntymään. Pelottaa...
Ympäristön alkaa pikkuhiljaa oppimaan, ja veikkaisin että osaisin mennä ihan yksinäni jo keskustaan ja takaisin täältä kämpästäni metrolla. Jos vain lipun osais ostaa, kun ainakin veli osti sen tiskiltä. Vielä on espanjassa vähän hakemista. Ollaan melkein joka päivä käyty hakemassa äiti töistä, ja ainakin tätä La Reinaa alkaa oppimaan, jossei muuta. Jos koulusta saisi kavereita ja uskaltautuisi enemmänkin ulos, vois vaikka tottua kulkemaan täällä.
Käymme tosiaan tietääkseni huomenna tutustumassa koulussa, ja torstaina sen pitäisi alkaa sitten toden teolla. Toivottavasti ne ei odota että mitään siellä opin. Kielimuuri, eikä muutenkaan ole motivaatio kauhean korkealla, ottaen huomioon että olen täällä kokemuksia, en matikan opiskelua varten. Koulupuku on kait veljien vanhoja, kun näytti olevan jo valmiiksi. Mutta eiköhän hommat selviä sitten huomenna, tai viimeistään torstaina. Tai viimeistään muutaman päivän päästä. Katotaan...
Kello 22.15, Santiagossa kaikki hyvin.
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Päivä mennyt, 364 jäljellä
Heipähei täältä Etelä-Amerikan mantereelta!
14 tunnin lento on selvitty, ja sen jälkeen väsytti kyllä aika tavalla. Nyt ollaan sekä minä että lentokamu Elina (http://ahoychile.blogspot.com/) turvallisesti host-kodissa, ja Khileläinen elämä pääsee alkamaan.
Ensimmäisen päivän jälkeen voi sanoa, että ainakin perhe on ihan mahtava!
Mulla on kolme veljeä, 16, 18 ja 20-vuotiaat, joista 16-vuotias lähtee viikon päästä omaan vuosivaihtoonsa USA:han. Vanhemmat veljet on kanssa käyneet molemmat vuoden verran vaihdossa USA:ssa, joten ongelmien sattuessa englannilla pärjää niiden kanssa. Isäkin puhuu vähän englantia, mutta äiti ei yhtään. Mutta ei se haittaa, ainakin espanjan kielen oppiminen pitäis olla nopeeta. Kaikki ainakin sanoo, että kunhan ei jämähdä englantiin, oppii kielen nopeasti.
Toisaalta, vaikka täällä on ollut vain päivän, tuntuu että räjähtää pää espanjan määrästä. Tuntuu että tähän kielikylpyyn ihan hukkuu. Varsinkin kun Suomessa on oppinut Manner-Espanjan espanjaa, ja täällä puhutaan eritavalla, eri sanoilla ja aivan eri nopeudella. Onneksi sattu mukaan kirja, ja nettiinkin pääsee, että saa välillä ottaa taukoa pelkästä espanjan kielestä.
Koulu alkaa keskiviikkona, mutta siihen asti varmaankin tutustun pelkkään perheeseen. Ja säätäessä menee varmasti vielä muutama päivä, että vielä ei aivan täyttä kuvaa ole saanut arkielämästä täällä.
Vaihtarikamuihin ei ole vielä kerennyt ottamaan kontaktia, mutta eiköhän tässä kerkeä. Se onkin sitten kans varmaan tervetullut tauko espanjankielestä, vaihtarit kun vaikuttaa puhuvan pitkälti englanniksi. Santiagossa pitäisi olla pilvin pimein meitä, että samanmielistä ja samassa tilanteessa olevaa porukkaa pitäsi löytyä. Mutta ensin perhe, sitten kaverit.
Kello 14:11, Santiagossa kaikki hyvin.
14 tunnin lento on selvitty, ja sen jälkeen väsytti kyllä aika tavalla. Nyt ollaan sekä minä että lentokamu Elina (http://ahoychile.blogspot.com/) turvallisesti host-kodissa, ja Khileläinen elämä pääsee alkamaan.
Ensimmäisen päivän jälkeen voi sanoa, että ainakin perhe on ihan mahtava!
Mulla on kolme veljeä, 16, 18 ja 20-vuotiaat, joista 16-vuotias lähtee viikon päästä omaan vuosivaihtoonsa USA:han. Vanhemmat veljet on kanssa käyneet molemmat vuoden verran vaihdossa USA:ssa, joten ongelmien sattuessa englannilla pärjää niiden kanssa. Isäkin puhuu vähän englantia, mutta äiti ei yhtään. Mutta ei se haittaa, ainakin espanjan kielen oppiminen pitäis olla nopeeta. Kaikki ainakin sanoo, että kunhan ei jämähdä englantiin, oppii kielen nopeasti.
Toisaalta, vaikka täällä on ollut vain päivän, tuntuu että räjähtää pää espanjan määrästä. Tuntuu että tähän kielikylpyyn ihan hukkuu. Varsinkin kun Suomessa on oppinut Manner-Espanjan espanjaa, ja täällä puhutaan eritavalla, eri sanoilla ja aivan eri nopeudella. Onneksi sattu mukaan kirja, ja nettiinkin pääsee, että saa välillä ottaa taukoa pelkästä espanjan kielestä.
Koulu alkaa keskiviikkona, mutta siihen asti varmaankin tutustun pelkkään perheeseen. Ja säätäessä menee varmasti vielä muutama päivä, että vielä ei aivan täyttä kuvaa ole saanut arkielämästä täällä.
Vaihtarikamuihin ei ole vielä kerennyt ottamaan kontaktia, mutta eiköhän tässä kerkeä. Se onkin sitten kans varmaan tervetullut tauko espanjankielestä, vaihtarit kun vaikuttaa puhuvan pitkälti englanniksi. Santiagossa pitäisi olla pilvin pimein meitä, että samanmielistä ja samassa tilanteessa olevaa porukkaa pitäsi löytyä. Mutta ensin perhe, sitten kaverit.
Kello 14:11, Santiagossa kaikki hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)